Syyskuun viimeinen
päivä, perjantai, aurinkoinen sää. Voisiko olla parempaa ajankohtaa koeajaa
Uusi vuoden 2016 Porsche 718 S, toiselta nimeltään Boxster S?
Lähden koeajoon omalla – tai osaomistamallani
– vuoden 2006 Boxster ässällä. Avourheiluautolla ajaminen on aina omanlaisensa
tapaus, siitä nauttii ihan eri tavalla kun ”tavallisen” auton ajamisesta. Niin
myös nyt, katto auki saavun Viikin Autocarreran pihaan ja huomaan heti
lasipalatsin viereen pysäköidyn katseenpysäyttäjän: oranssi 718 S 20 tuuman
kiiltävän mustiksi maalatuilla vanteilla. Hävyttömän makea näky!
Avaimet käteen ja nopea esittely
auton eri toiminnoista. Suurin osa oli jo tullut tutuksi Porsche Macan S
Dieselistä, jonka taannoin omistin. Autossa on PASM eli aktiivijousitus sekä
Sport Chrono paketti, josta moottorin ajomoodia voidaan säätää akselilla
comfort-sport-sport plus. Valitsin on nykyään ohjauspyörässä sijaitseva pyöreä
valitsin, joka muistuttaa Ferrarin Manettino valitsinta. Toimii hyvin. Eniten
huomasin kehitystä tapahtuneen infotainment järjestelmässä eli Porsche termein PCM:ssä.
Näyttö on modernimman näköinen ja se on kapasitiivinen, joten sitä voi zoomata
kuten älypuhelimen näyttöä. Muuten hallintalaitteet ovat aika pitkälle kuten
muissakin moderneissa Porscheissa. Katto avautuu ja sulkeutuu sähköisesti ilman
minkäänlaista manuaalilukitusta, loistavaa! Hyvän ajoasennon löytää
nopeasti, ohjauskolumnia saa säädettyä sekä korkeuden että etäisyyden osalta.
Istuimet ovat nahkapäällysteiset vakiopenkit ja ottavat tiukasti syleilyynsä,
itse tosin luultavasti valitsisin keinonahka-alcantara vaihtoehdon. Kaiken
kaikkiaan ohjaamo on selkeä ja Porsche tyyliin erittäin laadukkaasti
viimeistelty.
Tämän auton koeajamista olin
odotellut. Kyseessä ei nimittäin ole mikä tahansa koeajo, vaan tulevaisuuden
koeajo. Porsche tunnetaan sen mainiosta vastaiskumoottorista eli bokserista,
jonka ääni varsinkin yläkierroksilla hivelee korvia. Nykyisen sukupolven
Boxsterissa, joka kulkee mallinimellä 981, on ennen 2016 ollut juurikin tuo
mahtava kuusisylinterinen voimanpesä, joka antoi 320 hv ja kiekui hienosti 5000
kierroksesta ylöspäin. Mutta ajat muuttuvat. EU:n päästörajoitukset ja -tavoitteet
ovat valitettavasti tuoneet jopa Porscheenkin sellaisen turhakkeen kuin ”start/stop”-nappi.
Eikä siinä kaikki, samat päästörajoitteet ovat pakottaneet Porschenkin siirtymään
turboahdettuihin, tilavuudeltaan pienempiin moottoreihin. Boxster 981.1 S mallin
3.4 litraisen vapaasti hengittävän moottorin on korvannut tämän uuden 981.2
(tai 982, ei ole selvinnyt) 2.5 litrainen ahdettu nelisylinterinen moottori!!
Ja siitähän tässä koeajossa on kyse: onko tehty pyhäinhäväistys ja pilattu
Boxster ahdetulla moottorilla, jonka äänet eivät pärjää edelliselle ja jonka
ajokokemusta häiritsee turboviive?
Koeajoautossa oli S-mallin
vakioputkisto, joten autolehtien parjaamat äänet tulivat nyt sitten koettua
ilman eri tehostusta. Moottori käyntiin ja minua tervehtii vapaasti hengittävää
moottoria tummempi ja matalampi käyntiääni. Se uhkuu voimaa enkä koe sitä
millään lailla negatiiviseksi, vain erilaiseksi. Auto tuntuu isommalta kuin oma
vuoden 2006 987S ja sen ulkomitat ovat ainakin ensimmäisellä kerralla jonkin
verran vaikeammat hahmottaa, joten parkkitutkat ovat tervetullut apu. PDK-kaksoiskytkinautomaatti
tunnetaan lahjakkaana vaihteistona ja sitä se todellakin on, vaihtaa kuin
ajatus. Ensimmäisen 100 metrin jälkeen äkkiä ajotila comfortista sport-moodille
ja sitten Lahdentien vierustaa menevällä suoralla pakollinen kick down. No
niin!! Käytännössä ei mitään viivettä, ja auto hyppää eteenpäin sellaisella
voimalla, jota en ole vaparilla vastaavilla kierroksilla Boxsterissa kokenut!
Hiljentäen liikenneympyrään ja taas kiihdytys. Voima tulee rajusti ja perä
irtoaa hieman ennen kuin PSM eli ajonvakautus nappaa sen nätisti haltuunsa.
Äänimaailma on yläkierroksillakin tummempi, mutta voimakas ja ainakin minun mielestäni
miellyttävä. Ja mikäs sen hienompaa kuin perästä kuuluva ”röpötys” kun nostaa
kaasua!
Seuraavaksi Lahden
moottoritielle. Klo 16 ruuhkassa – eikä kyllä muutenkaan – viitsi kauheasti
leikkiä, mutta yksi kunnon kiihdytys 100 km/h nopeudesta kyllä kertoo
potentiaalin. Nopeus on hetkessä kortinhyllytysluokassa. Tämä
nelisylinterinen 2.5 litrainen bokserimoottori antaa jopa 350 hv ja vääntöä
siinä on 420 Nm. Juuri tämän takia sen arkiajaminen on mukavampaa kuin
edeltäjän, jossa konetta on aina kierrätettävä huippuväännön aikaansaamiseksi.
Moottoritieltä Östersundomin vakiopätkälle, joka on muuten pilattu todella
terävillä hidasteilla, en ilmeisesti ole ainoa, joka on tullut sinne
koeajamaan autoja. Ohjaus on aivan käsittämättömän tarkka ja auto menee juuri
sinne minne ohjaan ilman pienintäkään viivettä. Voin vain kuvitella miten hieno
tämä auto on ajaa radalla, eikä vain alustan ja ohjauksen, vaan myös erittäin
tehokkaan moottorin vuoksi. Johtuen voimakkaasta väännöstä, ei auto edes sport-moodissa
vaihda alaspäin kiihdytettäessä 40-50 km/h nopeudesta ylöspäin. Tällöin kuski
ei koe selän penkkiin painavaa voimaa ehkä ihan kuten toivoisi. Ei ongelmaa,
sillä nopeasti ymmärsin vaihtaa ennen kiihdytystä rattivaihteesta pykälän
alaspäin ja – kyllä – sitten mentiin! Rata-ajossa saa vaihteet luultavasti optimoitua
hyvin vaihtamalla ennen mutkaa itse pienemmälle ja antaa PDK:n hoitaa ylöspäin
vaihtamisen. Alusta on erittäin jämäkkä olematta kuitenkaan missään tilanteessa
epämukava. Aktiivijousitus eli PASM oli koko ajan säädettynä sport-asetukselle.
Heti tuli mieleen, että tällä autolla voi ajaa Alastaron moottoriradan nopeat
mutkat kaasua nostamatta, toisin kuin nykyisellä vuoden 2006 Boxsterillani. Huolimatta
isoista renkaista – edessä 235/35R20 ja takana 265/35/R20 – oli ajaminen
mukavaa myös uraisilla teillä. Minkäänlaista vetelyä ei esiintynyt. Uusi Boxster
tuntuu paljon ”isommalta” autolta kuin vanhempi malli. Autocarreran mukaan on
auton kori ja alusta etuosaa lukuun ottamatta paljolti sama kuin nykyisessä 911:ssä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja
Östersundomista oli aika ottaa keula takaisin kohti Viikkiä. Itäkeskuksen
lähettyvillä tuli selväksi miten paljon tällainen auto kerää huomiota. Toki
kirkkaan oranssi kilpa-automainen väri vielä edesauttaa näkyvyyttä. Siihen on
vain varauduttava kun tällaisen ostaa.
Koeajon lopussa sattui vielä edelle uusi Audi RS6 ja aikani sitä kutiteltuani
vastasi RS6 tanssikutsuun. Pienet kiihdytykset Itäväylän alussa, Audi tosin
innostui sen verran, että en viitsinyt tanssia jatkaa. Samalla Porschen pakoäänistä
paljastui samankaltaista metallista repivää soundia, jota ihastelimme Porsche
Club Finlandin ratapäivillä Cayman GT4:n pitävän.
Haikeudella luovutin avaimet ja
oli aika palata takaisin kymmenen vuotta vanhalla Boxsterillani. Kuten aiemmin
kirjoitin, ei nykyistä Boxsteria voisi uskoa saman mallisarjan evoluutioksi.
Silmät sidottuna sanoisin istuvani uudessa 911:ssä ennemmin kuin Boxsterissa.
Koeajoauton hinta oli n. 130.000 euroa ja se laittaa mietityttämään.
Pari vuotta vanhan 981.1 Boxster S:n saa 50.000 euroa halvemmalla jos sen tuo
vaikka Saksasta. Mutta uusi on aina uusi ja kun se vielä on huomattavasti
tehokkaampi, niin kyllähän sellainen maistuisi. Ilman lisävarusteita on auton
hinta PDK:lla käytännössä 100.000 euroa. Mitä varusteita siihen sitten pitäisi
laittaa, jotta ”pärjää”? Itse rakensin konfiguraattorilla tällaisen:
Väri Graphite Blue Metallic
20” Carrera S vanteet maalattu musta korkeakiilto
Parkkitutkat eteen ja taakse
Vakionopeudensäädin
PASM
Hinnaksi muodostui n.110.000 euroa. Elämä on ja tuo rahahan on vain
järjestelykysymys. Eli tuulta päin ja säästämään. Täytyy myös muistaa, että
aina ei tarvitse lyödä kaikkia säästöjään pöytään tällaista autoa hankkiessa.
Porsche pitää arvonsa erittäin hyvin ja rahoituksella voinee huoletta jättää
viimeiseksi eräksi 30-40% auton hinnasta. Tällöin voi autoon päästä käsiksi jo
suhteellisen pienellä käteismäärällä ja aika järkevällä kuukausierällä.
Suomessa siihen ei ehkä ole vielä totuttu, mutta mm. USA:ssa ja Briteissä monet
tämän hintaiset autot rahoitetaan juuri näin.
Disclaimer: Ei ylinopeuksia … J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti